Anaplasmoosi Babesioosi Bartonelloosi Borrelioosi Ehrlichioosi Ihomato (D. repens) Leishmanioosi Leptospiroosi Sydänmato

Babesioosi

Taudinaiheuttaja

Babesia canis (B. canis canis, B. canis vogeli), Babesia gibsoni -alkueläimet

Vektori

Puutiainen (Dermacentor reticulatus) ja ruskea koiranpunkki (Rhipicephalus sanguineus)

Esiintyminen

Koko Eurooppa Pohjoismaita lukuunottamatta

Tartunta

Babesioiden elämänkierto tapahtuu koiran ja puutiaisen välillä. Kissoihin babesia tarttuu hyvin harvoin. Koirassa tapahtuu suvuton lisääntyminen, kun babesiat alkavat puutiaisen ruokailutapahtuman jälkeen lisääntyä koiran punasoluissa. Ne hajottavat lisääntyessään punasoluja ja vereen vapautuneet uudet babesiat infektoivat uusia punasoluja, päästen lopulta jälleen uuteen puutiaiseen uuden veriaterian yhteydessä. Puutiaisessa tapahtuu babesioiden suvullinen lisääntyminen. Babesiat vaeltavat puutiaisen ruuansulatuskanavasta sen eri soluihin jatkamaan muodonmuutosta ja päätyvät lopulta puutiaisen sylkirauhasiin itiöeläiminä odottamaan, että puutiainen ruokailee jälleen. Koska babesiat lisääntyvät myös puutiaisen muna- ja sukusoluissa, siirtyy babesiatartunta suoraan myös puutiaisen jälkikasvulle. Babesia gibsoni pystyy ilmeisesti leviämään myös koiratappeluissa tai istukan välityksellä ilman vektoria, ja tämän arvellaan olevan B. gibsonin tärkein leviämistapa Pohjois-Afrikassa ja Euroopassa. Babesioiden prepatenssiaika (aika tartunnasta siihen, että se pystytään diagnosoimaan) on yleensä 2-3 viikkoa.

Taudinkuva

Babesiat aiheuttavat koiralle hemolyyttisen (eli punasoluja hajottavan) anemian ja babesioosi jaetaan komplisoituneeseen ja ei-komplisoituneeseen tautimuotoon, joiden vakavuus riippuu infektoineesta babesialajista sekä infektoituneen koiran iästä ja yleiskunnosta ennen tartuntaa. Babesia canis aiheuttaa B. gibsonia vakavamman tautimuodon. Ei-komplisoitunut babesioosi rajoittuu yleensä anemiaan, kun komplisoitunut muoto vaikuttaa moniin elinjärjestelmiin. Komplisoituneessa muodossa koiralla voi esiintyä anemian lisäksi siitä johtuvaa apeutta ja uupumusta, ruokahaluttomuutta, kohonnutta sydämensykettä, verivirtsaisuutta ja maksan ja pernan suurentumista. Ensimmäisiä kliinisiä oireita ovat usein vaaleat tai keltaiset limakalvot, kuume ja yleisvoinnin heikkeneminen, mitkä voivat hoitamattomina johtaa hermostollisiin oireisiin tai kunnon täydelliseen romahtamiseen ja kuolemaan.

Ehkäisy

Säännöllinen lääkitys puutiaisia vastaan. Babesia canista vastaan on olemassa rokote, mutta se ei ole saatavilla Suomessa. Rokote voidaan antaa valmisteesta riippuen aikaisintaan 5-6 kk iässä ja se tulee uusia vuosittain. Rokote ei anna täyttä suojaa tartuntaa vastaan, mutta se voi lievittää taudin oireita.

Lähteet:
Saari S, Näreaho A, Nikander S. Canine parasites and parasitic diseases. 1.p. eBook, London, United Kingdom 2019
Solano-Gallego L, Sainz Á, Roura X, Estrana-Pena A, Miró G. A review of canine babesiosis: the Europian perspective. Parasites & Vectors 2016, 336.
Sykes J, Greene C. Infectious diseases of the dog and cat. 4.p. Elsevier Sounders, St. Louis, Missouri, Yhdysvallat 2011
Taylor M, Coop R, Wall R. Veterinary Parasitology. 4. p. John Wiley & Sons, Ltd, The Atrium, West Sussex, UK 2016