Sydänmato
Taudinaiheuttaja
Dirofilaria immitis -nematodi eli sukkulamato
Vektori
Hyttyset (mm. Aedes, Culex, Anopheles)
Esiintyminen
Eteläinen Eurooppa, pohjoisimmillaan Tsekki, Slovakia, Romania. Tavataan tuontikoirien yhteydessä myös Suomessa. Suomessa tavataan sydänmadon vektoriksi sopivia hyttyslajeja, mutta sydänmato ei ainakaan toistaiseksi pysty käymään elämänkiertoaan hyttysessä läpi Suomen olosuhteissa (riittävän pitkä jatkuva lämmin ajanjakso).
Tartunta
Dirofilaria immitis leviää hyttysen piston välityksellä. Se käy läpi samantyylisen elämänkierron D. repensin kanssa; hyttynen saa infektoituneen koiran (tai harvemmin kissan) verenkierrosta sukkulamadon nuoruusmuotoja, mikrofilarioita ruuansulatuskanavaansa, mistä ne vaeltavat hyttysen ruuminonteloon käyden läpi muodonmuutoksia. Lopulta ne kulkeutuvat hyttysen suuosiin ja niistä kehittyy infektiivinen toukkamuoto, jonka hyttynen voi tartuttaa verenimemisen yhteydessä koiraan (tai harvemmin kissaan tai ihmiseen). Nämä infektiisivet toukkamuodot pääsevät ihoon pistokanavan kautta ja vaeltavat ja kehittyvät ihonalais- ja lihaskudoksessa useiden kuukausien ajan. Täältä toukista kehittyneet nuoret aikuismuodot tunkeutuvat eläimen verisuoniin ja matkaavat niitä pitkin sydämeen. Sydämeen asetuttuaan nuoret aikuismuodot kehittyvät aikuisiksi vielä parin kuukauden ajan, minkä jälkeen naaraspuoliset madot alkavat tuottamaan mikrofilarioita eli uusia nuoruusmuotoja koiran/kissan verenkiertoon.
Taudinkuva
Sydänmatotartunnan oireet alkavat usein yskällä ja heikentyneellä rasituksensietokyvyllä. Pienille koirille riittää pienempi määrä aikuisia sydänmatoja aiheuttamaan oireita kuin isommille koirille (suhteessa pienempi sydän "täyttyy" helpommin). Tilanne etenee yleensä asteittain oikeanpuoleiseen sydämen vajaatoimintaan, jonka oireita ovat vaikeutunut hengitys ja nesteen kertyminen vatsaonteloon. Alaonttolaskimossa olevat madot aiheuttavat verenkiertohäiriöitä maksaan. Lääkityksen takia tai itsestään kuolleet madot voivat aiheuttaa tukkeumia keuhkoverisuonissa lähtiessään liikkeelle sydämestä. Keuhkoihin päätyessään ne voivat aiheuttaa paikallisia tulehdusreaktioita.
Ehkäisy
Lääkitseminen ehkäisevästi mikrofilarioita tappavilla makrosyklisillä laktoneilla kuukauden välein hyttyskauden aikana (Etelä-Euroopassa toukokuusta marraskuuhun), voimakkaan riskin alueilla läpi vuoden. Matkustettaessa Suomesta (non-endeeminen alue) Itä- tai Etelä-Eurooppaan (endeemisille alueille) alle kuukauden mittaiselle matkalle eläin tulee lääkitä vähintään kerran 30 päivän kuluessa altistuksen alkamistesta. Mikäli alueella pysytään pidempään (yli 1 kk ), toistetaan lääkitys 30 päivän välein ja vielä kertaalleen kotiin palattua 30 päivän kuluessa riskialueelta lähdettyä. Osassa Euroopan maista markkinoilla on vuoden suojan antava injektiovalmiste (moksidektiini), mikä voi olla hyödyllinen vaihtoehto kuukausittaiselle suun kautta annettavalle lääkitykselle oleskeltaessa pidempiaikaisesti riskialueella. Hyttysiä karkottavat valmisteet voivat olla hyödyllisiä (Scalibor-panta (deltametriini), Vectra 3D paikallisvaleluliuos (permetriini + dinotefuraani), mutta näitä valmisteita EI saa käyttää kissoille!
Muuta huomioitavaa
Dirofilaria immitis voi tarttua myös ihmiseen, mutta kehittyy hyvin harvoin aikuiseksi sydänmadoksi. Tartunta aiheuttaa useimmiten ainoastaan paikallisia ihoreaktioita.
Lähteet:
Culverwell C, Uusitalo R, Korhonen E, Vapalahti O, Huhtamo E, Harbach R. The mosquitoes of Finland: update distributions and bionomics. Medical and Veterinary Entomology 2020, 35:1-29
ESCCAP 2019 (European Scientific Counsel Companion Animal Parasites). Guideline 05 Control of Vector-Borne Diseases in Dogs and Cats, Third Edition.
Saari S, Näreaho A, Nikander S. Elinympäristönä koira, koiran loiset ja loissairaudet. 1. p. Fennovet Oy, Helsinki, Suomi 2016
Saari S, Näreaho A, Nikander S. Canine parasites and parasitic diseases. 1.p. eBook, London, United Kingdom 2019